Yöstä on tulossa kiireinen
Sireenit ja seireenit kutsuvat onnettomuuteen
Kohtaamispaikoilla on tapaajia ja tappajia
Mietin miksi mallinuket ovat vihaisia
Kioskista saatu hymy on ohittanut eräpäivän
Miellyttämishaluni ei riitä silottamaan lukkiutuneita viiksiä
Murha-aseena kuunsirppi
viiltää taivaankaulan
Tavarajunan vähäeleisyys pudottaa hartiat
Poliisipartio ja vartijat
hyperventiloivat empatiat
Mittatilauspsyykeeni on käynyt pieneksi
sieluni saumoista ahtaaksi
Sylissä raskaana olevat tunteet
Laskettu aika on joka hetki
Tähtiä katsomalla pääsen rajalle
enkä aio palata ennen kuin pilvenpiirtäjät katsovat minua silmiin
(Miksi mallinuket ovat vihaisia -runo julkaistu vuonn 2013 edellisessä blogissani. Tässä aika rujosti paranneltu ja yksinkertaistettu versio. Huomattavasti parempi kuin alkuperäinen, mielestäni.)
21. joulukuuta 2018
13. joulukuuta 2018
Normaali
Tänä aamuna minulla oli herätessä normaali olo.
Hengitys kulki pakottamatta, vatsani oli litteähkö ja lonkkani ojentuivat huomiota herättämättä. Ikkunasta pujotteli aamupäivän puuterinen valo, ja makuuhuone näytti siistiltä, vaikka nurkkia vartioivat sinne kuulumattomat tavarat.
Nousin tervehtiäkseni pastellista joulukuuta, kun yhtäkkiä salama iski häpyluuhuni. Reisissä alkoi polte, joka oli kuin epäkunnossa oleva hissi, nousten ja laskien polvista alaselkään.
No mutta huomenta, rv 37+3. Let’s make it a good day.
Hengitys kulki pakottamatta, vatsani oli litteähkö ja lonkkani ojentuivat huomiota herättämättä. Ikkunasta pujotteli aamupäivän puuterinen valo, ja makuuhuone näytti siistiltä, vaikka nurkkia vartioivat sinne kuulumattomat tavarat.
Nousin tervehtiäkseni pastellista joulukuuta, kun yhtäkkiä salama iski häpyluuhuni. Reisissä alkoi polte, joka oli kuin epäkunnossa oleva hissi, nousten ja laskien polvista alaselkään.
No mutta huomenta, rv 37+3. Let’s make it a good day.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)