21. joulukuuta 2018

Miksi mallinuket ovat vihaisia

Yöstä on tulossa kiireinen

Sireenit ja seireenit kutsuvat onnettomuuteen
Kohtaamispaikoilla on tapaajia ja tappajia
Mietin miksi mallinuket ovat vihaisia

Kioskista saatu hymy on ohittanut eräpäivän
Miellyttämishaluni ei riitä silottamaan lukkiutuneita viiksiä

Murha-aseena kuunsirppi
viiltää taivaankaulan
Tavarajunan vähäeleisyys pudottaa hartiat
Poliisipartio ja vartijat
hyperventiloivat empatiat

Mittatilauspsyykeeni on käynyt pieneksi
sieluni saumoista ahtaaksi
Sylissä raskaana olevat tunteet

Laskettu aika on joka hetki

Tähtiä katsomalla pääsen rajalle
enkä aio palata ennen kuin pilvenpiirtäjät katsovat minua silmiin



 

(Miksi mallinuket ovat vihaisia -runo julkaistu vuonn 2013 edellisessä blogissani. Tässä aika rujosti paranneltu ja yksinkertaistettu versio. Huomattavasti parempi kuin alkuperäinen, mielestäni.)

13. joulukuuta 2018

Normaali

Tänä aamuna minulla oli herätessä normaali olo.

Hengitys kulki pakottamatta, vatsani oli litteähkö ja lonkkani ojentuivat huomiota herättämättä. Ikkunasta pujotteli aamupäivän puuterinen valo, ja makuuhuone näytti siistiltä, vaikka nurkkia vartioivat sinne kuulumattomat tavarat.

Nousin tervehtiäkseni pastellista joulukuuta, kun yhtäkkiä salama iski häpyluuhuni. Reisissä alkoi polte, joka oli kuin epäkunnossa oleva hissi, nousten ja laskien polvista alaselkään.

No mutta huomenta, rv 37+3. Let’s make it a good day.