8. marraskuuta 2018

Ei millään pahalla

Pilvipeiton alla kuorsaava lähiö
Ummetusta kuriseva naapurusto
jakamassa lumenluontivuoroja (ja -ohjeita)
jo ennen ensilunta

Kyttääjä kulkee ikkunoiden takana
Ajamatonta nurmea talsii
Jouluvalot! Vaikkei ole edes talvi!

Asioita ei puhuta halki
Eikä kissoja nosteta pöydille
Yhdenkin mamman karva-perkele kulkee pitkin tiluksia
Kohta on vailla kulkusia…

Sinisen valon loimussa jokainen on oman onnensa seppä

Huikea sanaseppo!

koska onhan sananvapaus mielipidevapaus ja muita hienoja sanoja
enkä minä millään pahalla älä ole niin herkkä
minä olen vain oma itseni enkä muuta voi

Mulkoillaan kun moikkaillaan




#pienipalarakkautta
#ilmiannavihapuhe

12. lokakuuta 2018

Kohti

Väistelen kastematoja, kadulle hylätyt kengännauhat.
Taivaalla linnunrata, Jumalan lantio.
Syksyn sylkeä asfaltilla.
Puistonpenkissä nimikirjoituksia.
Ihmisistä rakennettuja linnoituksia.
Sydämiä ja kirkkoveneitä.

Vastaantulijan katse pitää äänettömän puheen.

Vaskipuhaltimet soivat puissa.  

Puhaltavat niskaan.

Kengännauhat auki.

Kuljen pimeän halki.





(Muokkasin vanhaa runoa aika rujoin ottein sopivammaksi tämän päivän fiilikseen.)

25. syyskuuta 2018

Runsasovinen nainen

Runsasovinen nainen mekossaan
Varpaiden välistä versot oraat
saranoiden välissä soraa

Katettu posliinilla
Servietit taiteltu joutseniksi
Ruusut maljakossa
Suu nupulla
Pää peitetty hunnulla

Navasta pääsee Antarktikselle
Alati sulavilla jäillä kävelevät näyteikkunoita ihailevat
mielikuvituksissaan sovittavat puntaroivat
laskeutuvat pitkin hiusten Niagaraa
naisen kauneimpaan laivaan

Puhdas koskematon luonto
Mannerlaatat hitaasti hivuttautumassa allekkain
nuolemassa magmaa vartalon vuoristosta
järistysten kohotessa kymmeniin magnitudeihin

Saranoiden välissä on soraa

Koputtavat tuloksetta


(Kirjoitettu 11.1.2015. Julkaistu aiemmin edellisessä blogissani. Muokkailin eli yksinkertaistin runoa hiukan.)